Joensuu on mainio kaupunki, johon mahtuu etenkin kesäisin monenlaisia huheltajia. Popkatu-tapahtumassa on monen päivän verran monenlaista tapahtumaa ja paljon nimenomaan ilmaistapahtumia. Yhtenä osana Popkatu-tapahtumaviikkoa (samalla viikolla on muuten myös Ilosaarirock eli Joensuu rockaa silloin ihan täysillä!) on Alanko katutähdeksi?-kisa. Tässäpä muistelemme kaksipäiväisen kisan päätöspäivää (13.7.2013), jolloin tuli katsastettua myös hieman toriesiintyjiä.
Perjantaina 12.7. oli monenlaista menoa, mutta he meidän toimitusväkeläisistä, jotka kävivät katsastamassa esityksiä, eivät kauheasti innostuneet. Oli kuulemma ”sellaisia hyvänmielenesityksiä, että vaikka väkisin hymyillään ja on NIIN kamalan kauheen hyvä meno ja ollaan miellyttäviä kaikinpuolin”-meininki ja se ei todellakaan ole meidän makunystyröitä miellyttävää. Saa toki olla hyvä meno ja olla iloinen, mutta yleisön kosiskelu ja sellainen nami nami bumtsi bum -asenne ei ole kauhean cool. Makuasia toki, mutta sydämellä tehty, vaikka sitten rosoinen repäisy on mielestämme aina parempi kuin joku viilattu, hiottu, hajuton ja mauton homma. Emme siis todellakaan ole valtavirtameiningin julkaisu, mutta sen varmaan kaikki Diggaan, siis olen -blogzinen sivuja lukevat jo tiesivät.
Lauantaina 13.7. Sinisessä virrassa ohjelmana oli ”11.00 Krisse Chrissie Heart Sydän, 11.30 IltaPlugio, 12.00 Jussi Valonen ja 12.30 JUSTUS PELLE”. Tässäpä joitain huomiota, havaintoja, ja muistikuvia kyseisten esiintyjien edesottamuksista.
Ensimmäisenä yleisön eteen, esiintymiskatoksen suojaan auringonpaahteelta asettautui Krisse Chrissie Heart Sydän. Joitain yleisöstä ja mitä ilmeisemmin tuomaristostakin hämäsi Krissen esiintymisluukki, mutta varmasti yhtä montaa se myös riemastutti ja innosti.
Krisse Chrissie Heart Sydämen esiintyminen oli vauhdikasta, hauskaa ja kuin yhdistelmä brittikoomikon stand up show:ta ja hullun katusaarnaajan meininkiä. Musiikki oli monipuolista ja liikkui itkuvirsistä bluesin kautta rhythm’n’bluesin kautta rockabillyyn.
Krissen meininki nauratti, mietitytti ja viihdytti. Tuomaristo toivoi artistilta lisää yleisönkosiskelua ja kaupallisuutta, mutta mielestämme show oli juuri hyvä tällaisena yleisöä kosiskelemattomana pläjäytyksenä. Ei rock ole merkonomimenoa, vaan täydellä sydämellä rock and rollin soittoa.
Toisena yleisöä hämmentämään laahusti IltaPlugio, jonka musiikki ei laahannut ollenkaan, vaan kulki ajatusta nopeammin ulkoavaruuden sfääreissä. Ja jos Krisseä syytettiin epäkaupallisuudesta, niin IltaPlugio oikein huokui sitä.
Soittajia ei selkeästikään kiinnostanut yleisön reaktiot, vaan musikantit vääntelivät sähköistä rutinaa menemään selkä yleisöön päin ja enemmän itselleen ja toisilleen kuin kellekään muulle esiintyen. Tai jos sitä nyt esiintymiseksi voi kutsua, että istuu kadulla ja vääntelee soittimien nappuloita.
Ei tällä varmaan kovin montaa kolikkoa hattuun saisi kerättyä, jos menisivät katusoittamaan, mutta aiheuttihan tämä todella positiivisen ”Mitä helvettiä?!”-fiiliksen. Ja koska soittajat vielä iloisesti virnuilivat omalle touhulleen, oli IltaPlugiota erinomaisen hauskaa ja viihdyttävää kuunnella ja katsella. Kun esitys riisutaan kaikesta esittämisestä, jää jäljelle se mitä musiikilla on tarjota. Ja IltaPlugion musiikki oli äärimmäisen kiinnostavaa ja mielenkiintoista. Todella mieleenpainuva veto!
Jussi Valtonen asteli kuuntelijoitten eteen kera akustisen kitaransa ja soitti aika aranoloisesti folk- ja indiepop-henkistä musiikkiaan. Vaikutti siltä, että Jussi jännitti kovasti ja se vaikutti ilmiselvästi soittoon ja lauluun. Ainakaan tämä ei ollut turhan äänekästä. Osassa piiseissä oli kauniita ja mielenkiintoisia melodioita ja jos Jussi jännittäisi vähemmän esiintymistä, olisi piisejä varmaan todella mielenkiintoista kuunnella. Nyt kuului lupaus hyvästä, mutta jäätiin toteutuksessa hieman puolitiehen. Ei huono ollenkaan, mutta aika perusmeininkiä tällaisena.
Sinisen virran ohjelmiston katutähtikisan osalta päätti JUSTUS PELLE. Justus Pelle uhkui ja puhkui innostusta ja oli juuri sellaista viihdyttävää hassunhauskaa pelleilyä kuin odottaa saattaakin pelle-esitykseltä katuesiintyjäkisassa. Tuli lähdettyä kesken pois. Ehkä jossain muussa tilanteessa olisi todella hauska, nyt esityksestä jäi vähän valju kuva mieleen.
Siniseltä virralta tuli valuttua kauppatorille seuraamaan Torilavalla olevaa esitystä ja odottelemaan Katutähti-kisan voittajien julistamista. Äärimmäisen hienoa odottelumusiikkia ja show:ta tarjosi värikäs ja monijäseninen Molvania Orkestra, joka viihdytti, kiihdytti ja nauratti.

Molvania Orkestra vauhdissa. Kuva otettu Popkadun sivuilta, kuvaaja Teija Maksimainen.
Jäi mieleen parhaiten superhotit karvatissiset ja parrakkaat naiset, jotka hienosti tanssivat, leikkiä laskivat ja lauloivat. Hyvää oli meno ja musiikkimuutenkin. Erittäin riemukasta. Nauratti niin, että palleaan sattui. Mahtavaa!!!
- Ihana ja kaunis, komea ja ihana!!!
Klo 14.00 julistettiin kauppatorin lavalla Alanko katutähdeksi? tulos. Kukaan edellämainituista artisteista ei voittanut, mutta IltaPlugio sai taiteellisuudesra kunniamaininnan. Kunniamaininnan palkintona IltaPlugio sai esiintyä uudelleen.

IltaPlugio Joensuun torilla tyhjentämässä torikansaa torilta. Kuva otettu Popkadun sivuilta, kuvaaja Teija Maksimainen.
Esiintymisen aikana täynnä ollut tori tyhjeni meitä muutamia yhtyeestä innostuneita lukuunottamatta. Hieno hetki, kun yhtye tuuttasi rutina, rätinä, ujellus- ja härömelodiametakkaansa isosta äänentoistosta kunnolla ulos. Hieno hetki!!!!
Oli sen verran hauskaa, että pitää vuonna 2014 hankkiutua nautiskelemaan Popkadun katutähtikisan antimista edes yhtenä päivänä.
Kuvaaja: Teija Maksimainen.